Havis

Kirjasin ensimmäiset havaintoni alle 10-vuotiaana ja siitä lähtien olen kirjoittanut lintuhavaintojani enemmän tai vähemmän aktiivisesti havaintovihkoon eli havikseen.

Takavuosina kirjoitin maastohavainnot kotona puhtaaksi isompaan vihkoon, ja siitä vielä erilaisiin yhteenvetoihin tai lajilistoihin. Havaintokatsausten tekijäksi alettuani luovuin puhtaaksi kirjoittamisesta, kun paperityöt alkoivat viedä liikaa aikaa. Nykyään merkkaan havainnot maastovihkoon ja sieltä valitut havainnot Tiiraan.

Haviksen lukeminen on lintuihin perehtymättömälle melkoista hepreaa. Siellä saattaa lukea Bot ste 1Ä, Anser sp 37 NE tai jopa G 2. Tämä ei ole salakieltä, vaan tapa nopeuttaa havaintojen kirjaamista maastossa. Nuo havainnot tarkoittavat soidinhuutelevaa kaulushaikaraa, koiliseen muuttavaa määrittämättömien harmaahanhien parvea sekä kahta määrittämätöntä kuikkalintua.

Havaintovihko.

CMX:n A.W.Yrjänä totesi Päiväkirjassaan, että päiväkirjan idea on minulle muistaa. Samaa koen haviksen suhteen. Milloin näin viime kevään ensimmäisen kiurun? Montako vesipääskyä siellä tunturijärvellä olikaan? Mikä olikaan se kylmä joutsenaamu Pitkäjärven lintutornissa?

Lintuharrastajien kieli (ilman murteita) on sekoitus kirjakieltä, puhekieltä, lempinimiä, tieteellisiä nimiä sekä niiden lyhenteitä. Havaintovihko on kuitenkin lähes jokaisen puheissa havis. Sen kertoma tarina puhuu tekijälleen henkilökohtaista kieltä.

Yksinkertainen retkiresepti

Pyydä mukaasi läheisiä ihmisiä tai eläimiä tai ole kahdestaan luonnon kanssa. Etsi kohde, jossa on jotain sinua kiehtovaa. Metsä, ranta, suuri tammi, pieni polku tai mitä haluatkin. Tee pari juustoleipää, ota juotavaa ja lämpimät vaatteet mukaan. Pakkaa ne reppuun ja astu ulos. Olet jo matkalla, olet jo retkellä.

Metsäkauris (Lohja, Koski 13.3.2014)

Älä kiirehdi, viivy kun viihdyt. 

Katsele käkkärämäntyjä, kuuntele tiaisten tervehdykset ja sano vanhalle kuuselle käsipäivää. Anna puron jututtaa, tuulen kutittaa. Käytä kaikkia aistejasi. Kirjaa tai kuvaa havaintojasi, ainakin muistiisi.

Jos resepti miellytti, suunnittelet seuraavaa retkeäsi jo ennen kuin palaat.

Talvi jota ei tullutkaan

Marraskuun 23. päivänä retkeilimme Vihdin Moksissa tutun pikkulammen rannalla. Lampi oli yöpakkasen jäljiltä paikoin ohuessa riitteessä. Kaunis, satumainen ja herkkä maisema, luontoäidin ohuesta siveltimestä. Ilmassa oli talven odotusta.

Olimme saman lammen rannalla 18.1. Silloin maassa oli ohut lumikerros talven harvojen lumisateiden jäljiltä. Maisema henki jälleen rauhaa ja kauneutta. Ilmassa oli edelleen talven odotusta, mutta siihen se jäikin.

Yksi asia unohtui. Talvi. Sitä ei Etelä-Suomeen tullutkaan. Marrashämärä kesti kolme kuukautta, ainoa kunnon pakkasjakso reilun viikon. 

Kohta on helmikuun loppu. Tiaiset laulavat innokkaasti, mustarastaat virittelevät huilujaan, ensimmäiset kiurut ja uuttukyyhkyt ovat jo palanneet Suomeen.

Talven puuttuminen ei tuo mitenkään pidempää kevättä tai kesää, vaan lisää tuulta, kosteutta ja rapaa. Minä haluan neljä vuodenaikaa, en enempää enkä vähempää.