Lentävä piippopaksupää

Mikä seuraavista ei ole perhonen: Piippopaksupää, napayökkönen vai tiikerisiilikäs? Tämä oli yksi juhannusaaton luontovisan kysymyksistäni.

Perhosten suomenkielinen nimistö on todella monipuolinen. Mittareita, kiitäjiä ja yökkösiä on paljon, mutta niin on myös muista poikkeavia nimiä. Tässä muutamia esimerkkejä.

Keisarinviitta on suurikokoinen ja näyttävä perhonen. Se on väritykseltään hopetäplien kaltainen, mutta näitä suurempi. Sopii hyvin keisarilliseksi. Keisarinviitan voit löytää heinä- elokuun vaihteessa vaikkapa takiaisenkukasta.

Lauhahiipijä on pieni, oranssi kukkaniittyjen laji. Lentotyyliä voi helposti kuvat hieman hiipiväksi. Samankokoinen ja samoilla paikoilla aiemmin kesällä lentävä piippopaksupää on sen sijaan nimikummajainen. Sen suhteen voi päästää mielikuvituksensa lentämään perhosen lailla.

Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus)

Monet nimet (esim. sitruunaperhonen, tummapapurikko) viittaavat lajin väritykseen. Myös mieltymys tiettyyn kasviin  (esim. syreenikiitäjä, juolukkasinisiipi) toukkana tai aikuisena löytyy monen perhosen nimestä.

Yksi mielenkiintoisimmista nimistä on gammayökkösellä. Sen siivissä on kreikkalaisten aakkosten gamma-kirjainta muistuttavat kuviot, joista nimi tulee.

Gammayökkönen (Autographa gamma)

Perhosten tunnistamista ja elintapoja voi mainosti opiskella omatoimisesti, jos on käytössä kamera sekä hyvää kirjallisuutta. Omasta hyllystä löytyvä trio Päiväperhoset Suomen luonnossa (Forsman ja Vesikko, Otava 2012), Euroopan Hyönteisopas (Chinery, Otava 2009) ja Perhosten mailla (Parkkinen, WSOY, 2008) on ollut hyvä paketti perhosopintoihin.

Piippopaksupään lisäksi myös tiikerisiilikäs on perhonen, joten oikea vastaus kysymykseen on B.

Linnunpesät kortille

Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo koordinoi monenlaisia seurantoja, jotka painottuvat lintuihin. Niihin voivat osallistua myös alan harrastajat. Kriteereinä ovat lajituntemus, havainnointikyky, laskennan tai seurannan toteuttaminen ohjeiden mukaan sekä kaavakkeen täyttö.

Erilaiset lintulaskennat ovat minulle tuttuja jo vuosien ajalta, mutta pesäkorttitutkimukseen perehdyin vasta viime vuonna. Kipinä syttyi siitä, kun pesäkortteja sai alkaa täyttämään myös sähköisesti.

Missä pesä on? Millä alustalla ja kuinka korkealla pesä on? Millaista ravintoa emot vievät poikasille? Onnistuiko pesintä? Mielenkiintoisia kysymyksiä riittää. En ole etsimällä etsinyt pesiä, vaan lähinnä seurannut pihapiirissä ja retkimaastossa vastaantulleita lintuja.

Pesäkorttitutkimus antaa arvokasta tietoa eri lajien pesinnästä, mutta samalla se antaa oppia itselle. Pesimäbiologian pitäisi kiinnostaa jokaista lintuharrastajaa, sillä siinä on koko lintutieteen ydin. Onnistunut pesintä on jokaisen lajin tähtäimessä.

Suurin osa löydetyistä pesistä on tavallisten lajien, kuten kirjosiepon, tiaisten tai pääskyjen. Olen päässyt täyttämään kortin myös kaakkurin, kapustarinnan, tunturikihun ja mustakurkku-uikun pesinnästä. Kaikilla lajeilla on omat erityispiirteensä. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka haarapääsky osaa muurata pesänsä tai kuinka nopeasti harmaasieppo rakentaa asuntonsa.

Harmaasieppo (Muscicapa striata)

Kuumin pesintäsesonki alkaa toukokuun lopussa ja jatkuu heinäkuun loppupuolelle. Kesäkuun loppupuolella pesien löytäminen on helpoimmillaan, kun emot kantavat tauotta poikasille ruokaa. Vielä elokuussakin voi löytää poikaspesiä, etenkin petolintujen, joiden poikaset kasvavat pesässä pitkään.

Lintuja pesii lähes kaikkialla, joten tutkimuksen voi aloittaa omalta kotipihalta. Tottakai mahdollisimman vähän lintuja häiritsemättä.

Kapustarinnan munapesä Käsivarren erämaassa.

Kukkuu

Käen kukuntaan liittyy monenlaisia uskomuksia. Siitä on ennustettu ainakin syntymää, kuolemaa ja viljasatoa. Tänä keväänä olen kuullut käkeä varmaan enemmän kuin koskaan ennen.

Muutimme pääsiäisenä Saukkolaan, ja pihaan on kuulunut monenlaisia lintuja. Vaimoni kuuli ensimmäisen käen 8.5. Hetken päästä niitä kukkui kaksi, ja 12.5. oli jo kolme äänessä. Siitä lähtien niitä on kuulunut 1-3 lintua joka päivä, aktiivisimmin aamulla ja illalla.

Torstaina 23.5. oli sateinen aamu, mutta käki kukkui aivan talomme vieressä täydellä innolla. Hetken päästä paikalla näkyi ja kuului myös naaraskäki. Koiraan kukunta yltyi, ja kohta ne lensivät vauhdikkaasti peräkkäin.

Käki on pikkulintujen pesiin muniessaan julma lintu, mutta samalla Suomen luontoon hyvin eksoottinen lisä.