Marraskuun 23. päivänä retkeilimme Vihdin Moksissa
tutun pikkulammen rannalla. Lampi oli yöpakkasen jäljiltä paikoin ohuessa
riitteessä. Kaunis, satumainen ja herkkä maisema, luontoäidin ohuesta
siveltimestä. Ilmassa oli talven odotusta.
Olimme saman lammen rannalla 18.1. Silloin maassa oli
ohut lumikerros talven harvojen lumisateiden jäljiltä. Maisema henki jälleen
rauhaa ja kauneutta. Ilmassa oli edelleen talven odotusta, mutta siihen se
jäikin.
Yksi asia unohtui. Talvi. Sitä ei Etelä-Suomeen
tullutkaan. Marrashämärä kesti kolme kuukautta, ainoa kunnon pakkasjakso reilun
viikon.
Kohta on helmikuun loppu. Tiaiset laulavat
innokkaasti, mustarastaat virittelevät huilujaan, ensimmäiset kiurut ja uuttukyyhkyt ovat jo palanneet Suomeen.
Talven puuttuminen ei tuo mitenkään pidempää kevättä
tai kesää, vaan lisää tuulta, kosteutta ja rapaa. Minä haluan neljä
vuodenaikaa, en enempää enkä vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti