Kotona vai kylässä?

Suomen Luonnon numerossa 1/2015 Pirkka-Pekka Petelius kuvaa luontoon menoa: "Sinne pitää mennä kuin kylään, ottaa hattu nätisti kouraan ja istua oven pieleen kuten ennen vanhaan tultiin kylään".

Olen miettinyt asiaa paljon vuosien varrella. Onko luonto kyläpaikka vai kuitenkin enemmän koti. Kenties koti, jossa käyttäydytään kuin kylässä.

Lisää kuvateksti

Itse käyttäydyn kylässä yleensä hillitysti, hieman varautuneesti isäntäväkeä kunnioittaen. Ensimmäinen pätee luontoon osin, keskimmäinen ei, viimeinen kyllä. Luonnossa tunnen oloni kotoisammaksi ja paljon vapautuneemmaksi kuin kylässä.

Millainen on koti? Sellainen jossa viihtyy myös ilman lisäelementtejä, vain olemalla.

Petelius sanoo, että luonto tarjoilee pullakahvit, kun vain malttaa hetken odottaa. Se on totta. Lähes joka retkellä saa jotain herkkua eteensä. Talvisessa suomalaismetsässä se voi olla rauha ja hiljaisuus. Ehkä ennemmin maukasta ruisleipää kuin pullaa.

Pieni pohdintani toi nopeasti selvyyden. Olen luonnossa enemmän kotona kuin kylässä.