4.11.2014

Ui jui jui


Valkoposkihanhia
Reilun vuoden ikäinen poika on aivan ihmeissään ja tohkeissaan. Hän huutaa ui jui jui! Pienen pojan innostuksen voi laukaista yhtä hyvin kalenterin kuvassa tammenterhoa nappaava närhi, valokuvakehyksen tukipuu tai siskon polkupyörä.

Minulle suurimmat ui jui juit ovat tulleet luonnosta. Pikkupojasta lähtien niitä on löytynyt linnuista, puista, kivistä, pilvistä ja vesipisaroista. Parikymppisenä hurahdin lintuharrastuksen muodoista erityisesti muutonseurantaan. Jos taivaanrantaan ilmestyi liikkuvia pisteitä toisensa perään, jotka paljastuivat hanhiparviksi niin muut asiat jäivät jonnekin kauas. Laskin ja kirjasin havainnot tarkasti, mutta tärkeintä oli se sisälläni riehuva innostus.

Aikuisena arki vaatii paljon ja monella vapaa-aika on kortilla. Siitä huolimatta olisi hyvä antaa aidolle innostukselle valta silloin kun se sitä haluaa. Ei se vaadi massiivista hehkutusta, kolme sanaa riittää hyvin. 

Kyllä minussa on vieläkin se pieni poika, joka kokee ja hokee ainakin mielessään ui jui jui. Kun hiiripöllö katsoo silmiin, aurinko sytyttää valot kevätaamuun tai hallakehrääjät ilmestyvät syysiltana kuistinvalolle.

Hallakehrääjä (Poecilocampa populi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti