Korppi

Olen seurannut luontoa ja etenkin lintuja pienestä pitäen. Vuosien varrella suosikkilinnut ovat vaihdelleet. Usein vuodenajan, olinpaikan ja jopa elämäntilanteen mukaan. Toiset linnut viehättävät laulullaan, jotkut käyttäytymisellään tai höyhenpuvun yksityiskohdallaan. Joistain muodostuu tärkeitä monestakin syystä.

Hyvät naiset ja herrat. Nyt vedetään hiilenmusta puku päälle ja päästetään korppi lentoon.

Korppi oli aikoinaan erämaalintu, mutta nykyään se on oppinut käyttämään ihmisen tarjoamia ruoka-apajia hyväkseen. Korppeja näkee etenkin talvella kaatopaikkojen liepeillä sekä kalastajia seuraamassa.

Olen retkeillyt paljon Itä-Uudellamaalla, jossa korppi on ollut läpi vuosien näkyvä ja kuuluva lintu. Erityisesti kevättalvella korpit päästelevät erikoisia ”kelloääniään” ja kääntyilevät lentäessään välillä selälleen. Korppiin olen törmännyt niin Lapin erämaassa, Vantaan lähiössä kuin Suomenlahden ulkosaaristossakin.

Jostain syystä korppi tuntuu lentävän usein esiin silloin, kun elämässäni tapahtuu suuria asioita. Sillä tuntuu olevan asiaa riemuni ja murheeni keskellä tai niitä enteillen. Korppi saattaa iskeä silmää, kysellä kuulumisia  tai lentää lohduttavasti äänettä ohi.

Korppia on pidetty sekä pahanilmanlintuna että viisaana neuvonantajana. Lintuun liittyy paljon mystiikkaa ja sillä on osansa myös kirjallisuudessa aina Kalevalasta lähtien.

Kauhukertomuksistaan tunnetun Edgar Allan Poen läpimurtoruno oli, kuinka ollakaan, nimeltään korppi. Sarjakuvamaailman tunnetuimpiin noitiin kuuluvalla Milla Magialla oli taas lemmikkinään korppi.

Luultavasti havaitsen korppeja jo alkuvuoden retkillä. Välillä ne keskittyvät vain omiin puuhiinsa, mutta odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun ne välittävät minulle seuraavan tärkeän viestin.

Valkeus

Kyllä talvi on kaunis. Viime aikojen lumi ja pakkanen ovat saaneet luonnon aivan uskomattomaan loistoon joka puolella. Jouluvaloja ei paljon tarvitse sytytellä, kun oksat hohtavat valkeaa. Jotkut eivät pakkasia siedä, mutta minun mielestä sekin on rikkaus ja Etelä-Suomessa harvinaiseksi käyvä sellainen. Neljä vuodenaikaa on pop.

Lauantaina 19.12. olin ulkoilemassa kolmisen tuntia. Lopulta tie vei jälleen kerran Vantaankoskelle, joka oli enemmän jäässä kuin moneen vuoteen. Sulavesialue oli aika pieni. Kyllähän vesi virtaa jääkerroksen alla ja lauha jakso näyttää kosken taas erilaisin kasvoin.

Aamupäivällä aurinko paistoi hetken ja valo osui kuuraisiin oksiin hienosti. Otin paljon kuvia ja muutama onnistuikin. Kirkkaanvalkoinen ei ole kaikkein helpoin kuvattava saada kohde teräväksi, ei-ylivalottuneeksi ja luonnollisen väriseksi.

Näin koskessa saukon, joka sukelteli reippaasti -15:n asteen pakkasessa. Saukko on erittäin sympaattinen eläin, jota pääsee näkemään turhan harvoin. Siitä en saanut kuin yhden dokumenttikuvan.

Saa nähdä kuinka kauan talvivalkeutta riittää. Ennusteen mukaan ainakin lumisateita on odotettavissa lisää. Tervetuloa!

Vantaankosken talvikasvot

Kävin eilen iltapäivällä tutulla Vantaankoskella kuvaamassa. Koski oli jäinen ja luminen, hyvin kaunis. Koskikara sukelteli ruoanhaussa pakkasta pelkäämättä. Jäätyneiden korsien ja virtaavan veden tekemiä pieniä taideteoksia oli joka puolella.