Kevätaamun valot

Onpa valoisaa, en saa enää unta. Mitäköhän kello on? Ai, vielä tunti herätykseen. Tällainen aamun kulku toistui tänä keväänä monta kertaa. En jäänyt tuijottamaan kattoa tai miettimään kuinka vähän olin nukkunut, vaan lähdin töihin - muutaman havaintopisteen kautta.

Lohja, Häntäjoki ja Sitarlan luhta 20.5.2014

Kevät on armollinen työssäkäyvälle luontoharrastajalle. Aurinko nousee jo huhtikuussa varhain, ja ennen töihin menoa ehtii hyvin tehdä pikkuretken, toukokuussa vielä paremmin. Kunhan on valmis antamaan aamu-unensa vastalahjaksi luontohetkistä.

Kurki aamiaisella.

Valon lisääntyminen toimii herätyskellona ilman riipivää ääntä. Keväällä 2014 kirkkaita, selkeitä aamuja piisasi maaliskuusta lähtien. Kahtena aamuna tein vesilintulaskennan Savijärven ja Pusulanjärven lintutorneista. Silloin herätys oli jo ennen aurinkoa.

Auringonnousu Vihdin Vanjärvellä 22.4.2014.

Eksoottisin aamu oli 5.5., jolloin maassa oli paksumpi lumikerros kuin lähes koko talvena. Aamupäivällä lumet olivat kuitenkin jo sulaneet, ja luonto alkoi pukeutua pikkuhiljaa takaisin vihreään.

Töyhtöhyyppä ei takatalvesta hätkähdä.

Varhaisen kevään kuvia

Viherpeippo rakensi pesää pihakatajaan jo maaliskuussa. 17.4. pesässä oli neljä poikasta ja 26.4. ne lähtivät maailmalle.

Valkovuokko on äitienpäivän kukka. Tänä vuonna näin ensimmäiset kuitenkin jo 18.4. Aika harvoin valkovuokko on kukassa yhtäaikaa leskenlehden kanssa.

Pääsiäisen lämpöaalto sai myös perhoset juhlistamaan varhaista kevättä. Kangasperhosia näkee yleensä toukokuun alussa, mutta pihamaalla lenteli yksi lankalauantaina 19.4.

Seuraavana iltana kuistin ulkovalo houkutteli paikalle appelsiininvärisen yöperhosen. Toukomittari oli nimestään huolimatta liikkeellä selvästi huhtikuun puolella.

Havis

Kirjasin ensimmäiset havaintoni alle 10-vuotiaana ja siitä lähtien olen kirjoittanut lintuhavaintojani enemmän tai vähemmän aktiivisesti havaintovihkoon eli havikseen.

Takavuosina kirjoitin maastohavainnot kotona puhtaaksi isompaan vihkoon, ja siitä vielä erilaisiin yhteenvetoihin tai lajilistoihin. Havaintokatsausten tekijäksi alettuani luovuin puhtaaksi kirjoittamisesta, kun paperityöt alkoivat viedä liikaa aikaa. Nykyään merkkaan havainnot maastovihkoon ja sieltä valitut havainnot Tiiraan.

Haviksen lukeminen on lintuihin perehtymättömälle melkoista hepreaa. Siellä saattaa lukea Bot ste 1Ä, Anser sp 37 NE tai jopa G 2. Tämä ei ole salakieltä, vaan tapa nopeuttaa havaintojen kirjaamista maastossa. Nuo havainnot tarkoittavat soidinhuutelevaa kaulushaikaraa, koiliseen muuttavaa määrittämättömien harmaahanhien parvea sekä kahta määrittämätöntä kuikkalintua.

Havaintovihko.

CMX:n A.W.Yrjänä totesi Päiväkirjassaan, että päiväkirjan idea on minulle muistaa. Samaa koen haviksen suhteen. Milloin näin viime kevään ensimmäisen kiurun? Montako vesipääskyä siellä tunturijärvellä olikaan? Mikä olikaan se kylmä joutsenaamu Pitkäjärven lintutornissa?

Lintuharrastajien kieli (ilman murteita) on sekoitus kirjakieltä, puhekieltä, lempinimiä, tieteellisiä nimiä sekä niiden lyhenteitä. Havaintovihko on kuitenkin lähes jokaisen puheissa havis. Sen kertoma tarina puhuu tekijälleen henkilökohtaista kieltä.