Viherpeippo rakensi pesää pihakatajaan jo maaliskuussa. 17.4. pesässä oli neljä poikasta ja 26.4. ne lähtivät maailmalle.
Valkovuokko on äitienpäivän kukka. Tänä vuonna näin ensimmäiset kuitenkin jo 18.4. Aika harvoin valkovuokko on kukassa yhtäaikaa leskenlehden kanssa.
Pääsiäisen lämpöaalto sai myös perhoset juhlistamaan varhaista kevättä. Kangasperhosia näkee yleensä toukokuun alussa, mutta pihamaalla lenteli yksi lankalauantaina 19.4.
Seuraavana iltana kuistin ulkovalo houkutteli paikalle appelsiininvärisen yöperhosen. Toukomittari oli nimestään huolimatta liikkeellä selvästi huhtikuun puolella.
28.4.2014
16.4.2014
Havis
Kirjasin ensimmäiset havaintoni alle 10-vuotiaana ja siitä lähtien olen kirjoittanut lintuhavaintojani enemmän tai vähemmän aktiivisesti havaintovihkoon eli havikseen.
Takavuosina kirjoitin maastohavainnot kotona puhtaaksi isompaan vihkoon, ja siitä vielä erilaisiin yhteenvetoihin tai lajilistoihin. Havaintokatsausten tekijäksi alettuani luovuin puhtaaksi kirjoittamisesta, kun paperityöt alkoivat viedä liikaa aikaa. Nykyään merkkaan havainnot maastovihkoon ja sieltä valitut havainnot Tiiraan.
Haviksen lukeminen on lintuihin perehtymättömälle melkoista hepreaa. Siellä saattaa lukea Bot ste 1Ä, Anser sp 37 NE tai jopa G 2. Tämä ei ole salakieltä, vaan tapa nopeuttaa havaintojen kirjaamista maastossa. Nuo havainnot tarkoittavat soidinhuutelevaa kaulushaikaraa, koiliseen muuttavaa määrittämättömien harmaahanhien parvea sekä kahta määrittämätöntä kuikkalintua.
CMX:n A.W.Yrjänä totesi Päiväkirjassaan, että päiväkirjan idea on minulle muistaa. Samaa koen haviksen suhteen. Milloin näin viime kevään ensimmäisen kiurun? Montako vesipääskyä siellä tunturijärvellä olikaan? Mikä olikaan se kylmä joutsenaamu Pitkäjärven lintutornissa?
Lintuharrastajien kieli (ilman murteita) on sekoitus kirjakieltä, puhekieltä, lempinimiä, tieteellisiä nimiä sekä niiden lyhenteitä. Havaintovihko on kuitenkin lähes jokaisen puheissa havis. Sen kertoma tarina puhuu tekijälleen henkilökohtaista kieltä.
Takavuosina kirjoitin maastohavainnot kotona puhtaaksi isompaan vihkoon, ja siitä vielä erilaisiin yhteenvetoihin tai lajilistoihin. Havaintokatsausten tekijäksi alettuani luovuin puhtaaksi kirjoittamisesta, kun paperityöt alkoivat viedä liikaa aikaa. Nykyään merkkaan havainnot maastovihkoon ja sieltä valitut havainnot Tiiraan.
Haviksen lukeminen on lintuihin perehtymättömälle melkoista hepreaa. Siellä saattaa lukea Bot ste 1Ä, Anser sp 37 NE tai jopa G 2. Tämä ei ole salakieltä, vaan tapa nopeuttaa havaintojen kirjaamista maastossa. Nuo havainnot tarkoittavat soidinhuutelevaa kaulushaikaraa, koiliseen muuttavaa määrittämättömien harmaahanhien parvea sekä kahta määrittämätöntä kuikkalintua.
![]() |
| Havaintovihko. |
CMX:n A.W.Yrjänä totesi Päiväkirjassaan, että päiväkirjan idea on minulle muistaa. Samaa koen haviksen suhteen. Milloin näin viime kevään ensimmäisen kiurun? Montako vesipääskyä siellä tunturijärvellä olikaan? Mikä olikaan se kylmä joutsenaamu Pitkäjärven lintutornissa?
Lintuharrastajien kieli (ilman murteita) on sekoitus kirjakieltä, puhekieltä, lempinimiä, tieteellisiä nimiä sekä niiden lyhenteitä. Havaintovihko on kuitenkin lähes jokaisen puheissa havis. Sen kertoma tarina puhuu tekijälleen henkilökohtaista kieltä.
20.3.2014
Yksinkertainen retkiresepti
Pyydä mukaasi läheisiä ihmisiä tai eläimiä tai ole kahdestaan
luonnon kanssa. Etsi kohde, jossa on jotain sinua kiehtovaa. Metsä, ranta,
suuri tammi, pieni polku tai mitä haluatkin. Tee pari juustoleipää, ota
juotavaa ja lämpimät vaatteet mukaan. Pakkaa ne reppuun ja astu ulos. Olet jo
matkalla, olet jo retkellä.
![]() |
| Metsäkauris (Lohja, Koski 13.3.2014) |
Älä kiirehdi, viivy kun viihdyt.
Katsele käkkärämäntyjä, kuuntele tiaisten tervehdykset
ja sano vanhalle kuuselle käsipäivää. Anna puron jututtaa, tuulen kutittaa.
Käytä kaikkia aistejasi. Kirjaa tai kuvaa havaintojasi, ainakin muistiisi.
Jos resepti miellytti, suunnittelet seuraavaa retkeäsi
jo ennen kuin palaat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






