Vesilintulaskenta Savi- ja Pusulanjärvellä osa 2. (11.5.2016)

Arvoin edellisenä iltana, että menenkö laskentaan vai en. Tiesin että seuraava mahdollisuus olisi vasta viiden päivän päästä ja sinne sääennuste näytti kovia sateita. Nukuin ikkuna auki ja tuuli tuntui voimistuvan yöllä. Meinasin jo perua laskentapäätöksen, mutta kun en saanut enää neljän jälkeen unta päätin kuitenkin kivuta torneihin.

Ensimmäisessä laskennassa epävakaan sään jakso oli juuri päättymässä. Nyt taas toukokuun alkupuolen lämmin aalto oli hellittänyt ja pohjoinen puhalsi. Taivas oli pilvessä ja lämpötila +9, mutta siitä huolimatta Savijärven parkkipaikalla piti kaivaa pipo ja hanskat esiin.

Tuuli oli 6m/s pohjoisesta, mutta se ei vielä vesilintulaskentaa haitannut. Näkyvyys oli hyvä ilman vastavalo-ongelmaa. Tornille kävellessä tuulen mukana kuului silloin tällöin "karra-karra krie" ja kohta asia varmistui: rastaskerttunen. Enpä ollut havainnut lajia moneen vuoteen, kun en ollut lajin vakiopaikoilla retkeillyt. Myös kaulushaikara ja luhtahuitti olivat äänessä.

Vesilintupuolella oli odotetusti melko hiljaista. Muuttajat olivat menneet ja pesijät luultavasti hautomassa. Laulujoutsenpari hengaili ilman pesinmiskiireitä, mutta kanadanhanhi hautoi heinikossa. Kahdesta eri puolilla aluetta olevasta vartijahanhesta päätellen toinenkin pari pesii. Sinisorsien lisäksi anaksista näkyi vain yksi lapasorsakoiras.

Liroja Pusulanjärvellä 11.5.2016.

Pusulanjärven tornin levikkeelle tullessa homman nimi oli liro-liro-liro. Pohjoisen massakahlaajan päämuutto oli käynnissä ja niitä tuntui olevan koko ajan äänessä, tulvaojan pientareella tai lennossa. Summasin 140, mutta se oli luultavasti alakanttiin.


Telkkä tulkitaan ensimmäisessä laskennassa, mutta nyt näin paikalla peräti kolme poikuetta yhtäaikaa. Naarailla oli 4,6 ja 8 pientä untuvikkoa perässään. Poikaset olivat aivan samankokoisia.

Telkkäpoikue Pusulanjärvellä 11.5.2016.

Jo ensimmäisessä laskennassa soidintanut heinätavi oli yhä paikalla, joten siitä tuli ilahduttava merkintä vesilintukaavakkeelle. Paritulkintaa vahvistaa, että tornin lähistöllä on nähty myös naaras.

Vesilintulaskenta Savi- ja Pusulanjärvellä osa 1. (29.4.2016)

Pitkä epävakaan ja viileän sään jakso päättyi ennusteen mukaan torstai-iltaan. Niinpä perjantaiaamuna oli hyvä hetki tehdä vesilintujen tornilaskennan 1. osa. Laskin Lohjan Savijärven ja Pusulanjärven torneista keväällä 2013 ja 2014, mutta viime kevät jäi väliin. Vesilintulaskennat, kuten monet muutkin seurannat ovat Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimia ja maastotyöt sujuvat pääosin vapaaehtoisvoimin.

Astelin kohti Savijärven lintutornia aamuviideltä. Mittari näytti +3, pilvipeite alkoi rakoilla. Näkyvyys oli hyvä ja lähes tyyntä, joten laskentakeli oli erinomainen. Kaulushaikara puhalteli järven ruovikossa aktiivisesti ja toinen kuului kauempaa Maikkalanselän suunnalta.

Laskennassa on tarkoitus selvittää vesilintujen pesintää alueella. Sinisorsat olivat melkein kaikki koiraita, joten naaraat olivat varmaan hautomassa. Laulujoutsenpari oli tiiviisti samalla paikalla, mutta pesää en havainnut. Kanadanhanhia oli paikalla kaksi paria ja yksi yksinäinen lintu, jonka vartioiva käytös viittasi puolison olleen jossain pesällä.

Tavit, haapanat ja jouhisorsan tulkitsin muutolla levähtäviksi, niiden mahdollinen pesintä tulkitaan toisessa laskennassa. Kahlaajia oli vähän, mutta melko aikainen mustaviklo antoi näytteen kauniista laulustaan ennen kuin lähti kohti pohjoista.

Pusulanjärven torni on matala ja portaat melkein pystysuorassa, mutta lintuja oli hyvin. Savijärveltä laskin 12 tavia, mutta täällä niitä oli peräti 63, päämuutto oli selvästi vielä kesken. Vesilintupuolelta ilahdutti erityisesti heinätavi, joka äänteli aktiivisesti erikoista "kampanarinaansa".

Sinisorsilla oli täälläkin sama tilanne, koiraita näkyi 11 ja naaraita vain yksi. Telkät soidintivat kovasti, yksi pari aivan pöntön alla ja myös tornin vieressä olevassa pöntössä oli untuvista päätellen äskettäin käyty.

Laskenta-alue on vain pieni kaistale Pusulanjärveä, sen lounaispohjukassa, joka jatkuu laskuojana ja tulva-alueena 110-tien toiselle puolelle. Tulvalla oli tavien ja naurulokkien lisäksi mm. 11 suokukkoa, valkoviklo ja 7 valkoposkihanhea.

Jäljillä

"Satoi ukko uutta lunta, uuen kuominen etehen" lauloi Värttinä noin 25 vuotta sitten. Uusi lumi tuo valoa, pukee maiseman valkeaan. Peittää ja paljastaa.

Paljastaa? Kyllä, nimittäin millaisia kulkijoita lumella tassutellut. Monet nisäkkäät liikkuvat pääosin hämärissä ja pimeässä ihmistä karttaen. Tuoreelta lumelta voi löytää sopivalta paikalta ja sopivalla kelillä paljon jälkiä.

Valkohäntäkauriin jälkiä, Lohja 17.1.2016.

Viime viikonloppuna oli ihannekeli jälkien tarkkailuun. Noin 15 sentin lumikerros, joka pysyi pakkasen myötä olomuodoltaan samanlaisena. Suojakeleillä jäljet usein suurenevat ja lumipyryssä ne peittyvät nopeasti. Viikonloppuna tuli vähän lunta, mutta niin vähän että se auttoi erottamaan kuka oli kulkenut aamulla ja kuka aiemmin.

Teimme lauantaina ja sunnuntaina poikani kanssa pienen jälkiretken. Valkohäntäkauriita on Länsi-Uudellamaalla paljon ja niitä ruokitaankin, joten jälkiin törmää helposti. Pellon reunasta löytyi pienehköt hyppyjäljet, joiden jättäjä oli välillä käynyt myyränkolossa. Jälkien ja askelvälin mittaamisen perusteella määritin jäljet lumikon jättämiksi.

Lumikon jäljet, Lohja 16.1.2016.

Jäniksen ja pikkujyrsijöiden jälkiä näkyi siellä täällä. Sunnuntaina saatiin lajilistalle vielä hirvi. Kivoja havaintoja voi tehdä, vaikka ei itse eläintä näkisikään.

Hirven jäljet, Lohja 17.1.2016.