Erilaiset lintulaskennat ovat minulle tuttuja jo vuosien ajalta, mutta pesäkorttitutkimukseen perehdyin vasta viime vuonna. Kipinä syttyi siitä, kun pesäkortteja sai alkaa täyttämään myös sähköisesti.
Missä pesä on? Millä alustalla ja kuinka korkealla pesä on? Millaista ravintoa emot vievät poikasille? Onnistuiko pesintä? Mielenkiintoisia kysymyksiä riittää. En ole etsimällä etsinyt pesiä, vaan lähinnä seurannut pihapiirissä ja retkimaastossa vastaantulleita lintuja.
Pesäkorttitutkimus antaa arvokasta tietoa eri lajien pesinnästä, mutta samalla se antaa oppia itselle. Pesimäbiologian pitäisi kiinnostaa jokaista lintuharrastajaa, sillä siinä on koko lintutieteen ydin. Onnistunut pesintä on jokaisen lajin tähtäimessä.
Suurin osa löydetyistä pesistä on tavallisten lajien, kuten kirjosiepon, tiaisten tai pääskyjen. Olen päässyt täyttämään kortin myös kaakkurin, kapustarinnan, tunturikihun ja mustakurkku-uikun pesinnästä. Kaikilla lajeilla on omat erityispiirteensä. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka haarapääsky osaa muurata pesänsä tai kuinka nopeasti harmaasieppo rakentaa asuntonsa.
 |
| Harmaasieppo (Muscicapa striata) |
Kuumin pesintäsesonki alkaa toukokuun lopussa ja jatkuu heinäkuun loppupuolelle. Kesäkuun loppupuolella pesien löytäminen on helpoimmillaan, kun emot kantavat tauotta poikasille ruokaa. Vielä elokuussakin voi löytää poikaspesiä, etenkin petolintujen, joiden poikaset kasvavat pesässä pitkään.
Lintuja pesii lähes kaikkialla, joten tutkimuksen voi aloittaa omalta kotipihalta. Tottakai mahdollisimman vähän lintuja häiritsemättä.
 |
| Kapustarinnan munapesä Käsivarren erämaassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti