Kukkuu

Käen kukuntaan liittyy monenlaisia uskomuksia. Siitä on ennustettu ainakin syntymää, kuolemaa ja viljasatoa. Tänä keväänä olen kuullut käkeä varmaan enemmän kuin koskaan ennen.

Muutimme pääsiäisenä Saukkolaan, ja pihaan on kuulunut monenlaisia lintuja. Vaimoni kuuli ensimmäisen käen 8.5. Hetken päästä niitä kukkui kaksi, ja 12.5. oli jo kolme äänessä. Siitä lähtien niitä on kuulunut 1-3 lintua joka päivä, aktiivisimmin aamulla ja illalla.

Torstaina 23.5. oli sateinen aamu, mutta käki kukkui aivan talomme vieressä täydellä innolla. Hetken päästä paikalla näkyi ja kuului myös naaraskäki. Koiraan kukunta yltyi, ja kohta ne lensivät vauhdikkaasti peräkkäin.

Käki on pikkulintujen pesiin muniessaan julma lintu, mutta samalla Suomen luontoon hyvin eksoottinen lisä.

Kuuden pyyn pysähdys

Aurinko on jo laskenut, ja helmikuun ilta hämärtynyt, mutta lumi tuo vielä valoa maisemaan. Ajamme Lopella hiljaista tietä, kun puunlatvassa näkyy möykky, sitten toinen, kolmas ja neljäs. Pysäytän auton tienlaitaan, ja saan takapenkkiläisen nopean toiminnan ansiosta kiikarin heti käteeni. Löytyy vielä viides ja kuudeskin möykky. Niiden vieressä on huomattavasti pienempi ja solakampi hahmo.

Tienvarren lepissä ruokailee kuusi pyytä ja vieressä kuikuilee nukkumaanmenoa suunnitteleva käpytikka. Pyyn tapaa yleensä tiiviin metsän kätköistä, mutta maukkaat urvut ovat houkutellet ne näkösälle.

Sanon vieressä istuvalle vaimolleni, että en ole poikuehavaintoja lukuun ottamatta koskaan nähnyt noin montaa pyytä samassa paikassa. Pyy on metsäspesialisti ja piilottelun mestari. Tyypillinen pyyhavainto on sen lyhyestä pyrähdyksestä kertova lentoääni. Pyyn soidinlaulu on korkea vihellyssarja, jota kuulee parhaiten syksyllä, jolloin linnut pariutuvat.

Luonto on parhaimmillaan, kun siellä saa viipyä kaikessa rauhassa. Luontokokemus voi kuitenkin jäädä vahvasti mieleen, vaikka se kestäisi vain muutaman sekunnin. Kuuden pyyn pysähdys kesti alle minuutin, mutta pysyy muistissa ja mielikuvissa pitkään.

Korppi

Olen seurannut luontoa ja etenkin lintuja pienestä pitäen. Vuosien varrella suosikkilinnut ovat vaihdelleet. Usein vuodenajan, olinpaikan ja jopa elämäntilanteen mukaan. Toiset linnut viehättävät laulullaan, jotkut käyttäytymisellään tai höyhenpuvun yksityiskohdallaan. Joistain muodostuu tärkeitä monestakin syystä.

Hyvät naiset ja herrat. Nyt vedetään hiilenmusta puku päälle ja päästetään korppi lentoon.

Korppi oli aikoinaan erämaalintu, mutta nykyään se on oppinut käyttämään ihmisen tarjoamia ruoka-apajia hyväkseen. Korppeja näkee etenkin talvella kaatopaikkojen liepeillä sekä kalastajia seuraamassa.

Olen retkeillyt paljon Itä-Uudellamaalla, jossa korppi on ollut läpi vuosien näkyvä ja kuuluva lintu. Erityisesti kevättalvella korpit päästelevät erikoisia ”kelloääniään” ja kääntyilevät lentäessään välillä selälleen. Korppiin olen törmännyt niin Lapin erämaassa, Vantaan lähiössä kuin Suomenlahden ulkosaaristossakin.

Jostain syystä korppi tuntuu lentävän usein esiin silloin, kun elämässäni tapahtuu suuria asioita. Sillä tuntuu olevan asiaa riemuni ja murheeni keskellä tai niitä enteillen. Korppi saattaa iskeä silmää, kysellä kuulumisia  tai lentää lohduttavasti äänettä ohi.

Korppia on pidetty sekä pahanilmanlintuna että viisaana neuvonantajana. Lintuun liittyy paljon mystiikkaa ja sillä on osansa myös kirjallisuudessa aina Kalevalasta lähtien.

Kauhukertomuksistaan tunnetun Edgar Allan Poen läpimurtoruno oli, kuinka ollakaan, nimeltään korppi. Sarjakuvamaailman tunnetuimpiin noitiin kuuluvalla Milla Magialla oli taas lemmikkinään korppi.

Luultavasti havaitsen korppeja jo alkuvuoden retkillä. Välillä ne keskittyvät vain omiin puuhiinsa, mutta odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun ne välittävät minulle seuraavan tärkeän viestin.