Aurinko on jo laskenut, ja helmikuun ilta hämärtynyt, mutta lumi tuo
vielä valoa maisemaan. Ajamme Lopella hiljaista tietä, kun puunlatvassa
näkyy möykky, sitten toinen, kolmas ja neljäs. Pysäytän auton
tienlaitaan, ja saan takapenkkiläisen nopean toiminnan ansiosta kiikarin
heti käteeni. Löytyy vielä viides ja kuudeskin möykky. Niiden vieressä
on huomattavasti pienempi ja solakampi hahmo.
Tienvarren lepissä ruokailee kuusi pyytä ja vieressä
kuikuilee nukkumaanmenoa suunnitteleva käpytikka. Pyyn tapaa yleensä
tiiviin metsän kätköistä, mutta maukkaat urvut ovat houkutellet ne
näkösälle.
Sanon vieressä istuvalle vaimolleni, että en ole
poikuehavaintoja lukuun ottamatta koskaan nähnyt noin montaa pyytä
samassa paikassa. Pyy on metsäspesialisti ja piilottelun mestari.
Tyypillinen pyyhavainto on sen lyhyestä pyrähdyksestä kertova lentoääni.
Pyyn soidinlaulu on korkea vihellyssarja, jota kuulee parhaiten
syksyllä, jolloin linnut pariutuvat.
Luonto on parhaimmillaan, kun siellä saa viipyä kaikessa rauhassa.
Luontokokemus voi kuitenkin jäädä vahvasti mieleen, vaikka se kestäisi
vain muutaman sekunnin. Kuuden pyyn pysähdys kesti alle minuutin, mutta
pysyy muistissa ja mielikuvissa pitkään.
21.2.2013
6.1.2010
Korppi
Olen seurannut luontoa ja etenkin lintuja pienestä pitäen. Vuosien varrella suosikkilinnut ovat vaihdelleet. Usein vuodenajan, olinpaikan ja jopa elämäntilanteen mukaan. Toiset linnut viehättävät laulullaan, jotkut käyttäytymisellään tai höyhenpuvun yksityiskohdallaan. Joistain muodostuu tärkeitä monestakin syystä.
Hyvät naiset ja herrat. Nyt vedetään hiilenmusta puku päälle ja päästetään korppi lentoon.
Korppi oli aikoinaan erämaalintu, mutta nykyään se on oppinut käyttämään ihmisen tarjoamia ruoka-apajia hyväkseen. Korppeja näkee etenkin talvella kaatopaikkojen liepeillä sekä kalastajia seuraamassa.
Olen retkeillyt paljon Itä-Uudellamaalla, jossa korppi on ollut läpi vuosien näkyvä ja kuuluva lintu. Erityisesti kevättalvella korpit päästelevät erikoisia ”kelloääniään” ja kääntyilevät lentäessään välillä selälleen. Korppiin olen törmännyt niin Lapin erämaassa, Vantaan lähiössä kuin Suomenlahden ulkosaaristossakin.
Jostain syystä korppi tuntuu lentävän usein esiin silloin, kun elämässäni tapahtuu suuria asioita. Sillä tuntuu olevan asiaa riemuni ja murheeni keskellä tai niitä enteillen. Korppi saattaa iskeä silmää, kysellä kuulumisia tai lentää lohduttavasti äänettä ohi.
Korppia on pidetty sekä pahanilmanlintuna että viisaana neuvonantajana. Lintuun liittyy paljon mystiikkaa ja sillä on osansa myös kirjallisuudessa aina Kalevalasta lähtien.
Kauhukertomuksistaan tunnetun Edgar Allan Poen läpimurtoruno oli, kuinka ollakaan, nimeltään korppi. Sarjakuvamaailman tunnetuimpiin noitiin kuuluvalla Milla Magialla oli taas lemmikkinään korppi.
Luultavasti havaitsen korppeja jo alkuvuoden retkillä. Välillä ne keskittyvät vain omiin puuhiinsa, mutta odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun ne välittävät minulle seuraavan tärkeän viestin.
Hyvät naiset ja herrat. Nyt vedetään hiilenmusta puku päälle ja päästetään korppi lentoon.
Korppi oli aikoinaan erämaalintu, mutta nykyään se on oppinut käyttämään ihmisen tarjoamia ruoka-apajia hyväkseen. Korppeja näkee etenkin talvella kaatopaikkojen liepeillä sekä kalastajia seuraamassa.
Olen retkeillyt paljon Itä-Uudellamaalla, jossa korppi on ollut läpi vuosien näkyvä ja kuuluva lintu. Erityisesti kevättalvella korpit päästelevät erikoisia ”kelloääniään” ja kääntyilevät lentäessään välillä selälleen. Korppiin olen törmännyt niin Lapin erämaassa, Vantaan lähiössä kuin Suomenlahden ulkosaaristossakin.
Jostain syystä korppi tuntuu lentävän usein esiin silloin, kun elämässäni tapahtuu suuria asioita. Sillä tuntuu olevan asiaa riemuni ja murheeni keskellä tai niitä enteillen. Korppi saattaa iskeä silmää, kysellä kuulumisia tai lentää lohduttavasti äänettä ohi.
Korppia on pidetty sekä pahanilmanlintuna että viisaana neuvonantajana. Lintuun liittyy paljon mystiikkaa ja sillä on osansa myös kirjallisuudessa aina Kalevalasta lähtien.
Kauhukertomuksistaan tunnetun Edgar Allan Poen läpimurtoruno oli, kuinka ollakaan, nimeltään korppi. Sarjakuvamaailman tunnetuimpiin noitiin kuuluvalla Milla Magialla oli taas lemmikkinään korppi.
Luultavasti havaitsen korppeja jo alkuvuoden retkillä. Välillä ne keskittyvät vain omiin puuhiinsa, mutta odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun ne välittävät minulle seuraavan tärkeän viestin.
20.12.2009
Valkeus
Lauantaina 19.12. olin ulkoilemassa kolmisen tuntia. Lopulta tie vei jälleen kerran Vantaankoskelle, joka oli enemmän jäässä kuin moneen vuoteen. Sulavesialue oli aika pieni. Kyllähän vesi virtaa jääkerroksen alla ja lauha jakso näyttää kosken taas erilaisin kasvoin.
Aamupäivällä aurinko paistoi hetken ja valo osui kuuraisiin oksiin hienosti. Otin paljon kuvia ja muutama onnistuikin. Kirkkaanvalkoinen ei ole kaikkein helpoin kuvattava saada kohde teräväksi, ei-ylivalottuneeksi ja luonnollisen väriseksi.
Näin koskessa saukon, joka sukelteli reippaasti -15:n asteen pakkasessa. Saukko on erittäin sympaattinen eläin, jota pääsee näkemään turhan harvoin. Siitä en saanut kuin yhden dokumenttikuvan.
Saa nähdä kuinka kauan talvivalkeutta riittää. Ennusteen mukaan ainakin lumisateita on odotettavissa lisää. Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)